Renault 19:n etuiskunvaimentimen vaihto
     
 

Paapuurin puolen etuiskunvaimennin on vaurioitunut ja pitää vaihtaa. Koska iskarit olivat muuten hyvässä kunnossa, vaihdetaan vain viallinen. Kallistuksenvaimentimen vuoksi pyöräntuennan irrotus edellyttää molempien etunurkkien tunkkaamisen ylös. 


Haynesin manuaalissa ei ole vihjaistu, että iskunvaimentimen kiinnitysmutteri kannattaa löysätä jo tässä vaiheessa. Kokemus opettaa. 


Pyörä irti, jotta päästään kiinni McPhersonin alapäähän. 


Joustintuen mutterit auki. 


Irrotetut mutterit ja ruuvit pannaan naftaan likoamaan lopputyön ajaksi. 


Joustintuen yläpään ruuvit avataan paineilmaräikällä. 


Ruuvien irrotuksen jälkeen joustintukiyksikkö lähtee alakautta pois. 


McPherson irrotettuna. 


Iskunvaimentimen irrottamiseksi pannaan jousipuristimet paikoilleen. 


Jousi puristetaan kasaan niin, että iskunvaimentimeen ei kohdistu aksiaalivoimaa. 


Mutterista pidetään kiinni 21 mm avaimella samalla kun sen läpi kulkevaa iskunvaimentimen pääruuvia kierretään kuusiokoloavaimella. Tässä auttaa, jos mutteri on löysytetty joustintuen ollessa vielä paikoillaan autossa. 


Uusi iskunvaimennin paikoillaan. 


Mutteri kiinni. 


Jousipuristimet auki. Pikkuräikkä on tähän työhön kätevä väline. 


Asennetaan ensin yläpää paikoilleen varoen rikkomasta vetoakselin suojakumia iskunvaimentimen alapäällä. 


Alapäässä pitää uittaa iskunvaimentimen kiinnityskorva paikoilleen. Työ onnistuu käyttämällä ruuvimeisseleitä pultinrei'issä ohjureina ja vipuina. 


Mutterien alkukiristys paineilmaräikällä. 


Loppukiristys tehdään pitkävartisella vääntimellä, jolla sopivan kiristysmomentin arviointi on helpompaa. 


Pyörä paikoilleen. Tunkkien poiston jälkeen pitää muistaa pyöränruuvien loppukiristys.

Kun työkalut lasketaan kädestä aina vanerinpalan päälle, ne pysyvät tallessa ja homma sujuu, kun ei tarvitse tuhlata aikaa kalujen etsimiseen. 


Homma on valmis vasta, kun työkalut on pesty ja pakeissa. Tosi konemies käyttää tilaisuuden hyväksi ja pesee samalla hampaansa.