Vuoden 2011 Enskerin juhannuksesta oli tuleva aiempaa pidempi, joten ennen reissuun lähtöä paattia reirattiin ja lastattiin pari päivää. Kun juhannusaatonaattona lopulta saatiin köydet irti..	..oli tuuli rauhoittunut ja merimetsokolonia hiljentynyt (haju kyllä oli hereillä).	Reissun aloitussää oli paras mahdollinen..	..vaikka Enskerin selällä tuuli jo heräili ja yö laiturissa oli melkoista keikutusta.
Juhannusaatto alkoi tuulen kaatamien puiden keräilyllä..	..jotta saatiin telttapressuille runko.	Kiukaan piipun ympärille kehiteltiin tällä kerralla pressun suojaamiseksi metallirakenteinen suojarengas.	Juhannuksena 2005 Enskerin pohjoispäästä kiikutettu laudepuu oli edelleen tallella..
..ja kun sinivalkoinen oli klo 18 saatu salkoon..	..oli sopivaa aikaa latailla omia..	..sekä matkapuhelimen akkuja.	Enskerin selällä näkyi jonkin verran liikennettä..
..ja samoin Tahkoluodon väylällä.	Saunan lämpiämistä odotellessa oli hyvää aikaa etsiä kohteita kameran eteen. Merikohokki.	Hiirenvirna.	Kaisla.
Alataulu.	Verkonmerkki.
Auringonlaskukin piti tavan mukaan käydä kuvaamassa.			Juhannuspäivän aamuna nostettiin ankkuri hyvissä ajoin ja lähdettiin Tahkoluodon ohi kohti etelää.
Markun kummeli Luvialla jäi taakse..	..samoin Olkiluodon tuulivoimala..	..ja ehtoolla tuli horisontista esiin tutun näköinen rakennus.
Sapuskat saatiin käristettyä nuotiolla..	..ennen kuin sytyttivät pihavalot.	Aamulla käytiin tornista katsomassa että vene..	..ja Rauma ovat säilyneet paikallaan.
Tämä varoitusmerkki sai meidät nostamaan ankkurin jo ennen kahdeksaa, jotta vältyimme kohtaamasta koko yöksi suuliin teljetyt ja varmasti verenhimoiset oppaat.	Reissu jatkui..	..Santakarin Pookin ohi..	..ja muutaman tunnin pököttelyn jälkeen tuli eteen Isokarin Majakka Kustavissa.
Saarella oli pari tuntia aikaa pällistellä luonnon ihmeitä..	..kuten ruusuja..	..graniittikiviä..	..puolukkaa, variksenmarjaa..
..mansikoita..	..pusikkoa..	..sikoangervoja..	..ja majakoita, joita saarelta tosin näytti löytyvän vain yksi kappale. Sentään edelleen miljoonan kandelan tuikku, joka näkyy 19 mailin päähän. Rakennettu v. 1830-1833 osana väylätöitä, joilla mahdollistettiin Pohjanmaan merenkulun ohjaaminen ruotsalaisvaikutteisilta läntisiltä vesiltä ulos saariston läpi.
Suunnittelija Gustav Brodd, korkeus merenpinnasta 49,4 metriä (maanpinnasta 37 metriä).	Rapninki on uusittu majakan satavuotisjuhliin v. 1933..	..mutta vähän se alkaa jo rapistua. Maalaus on uusittu v. 1986.	Tornissa pilkottaa vuonna 1952 tehdyn sähköistyksen yhteydessä Marjaniemen majakalta siirretty, vuonna 1872 pariisilaisen Sautter & Co:n tehtaalla valmistunut Fresnelin järjestelmän mukainen diopterinen linssistö. Sähköt saatiin saaren toisessa päässä olevan luotsiaseman voimakoneilta, kunnes v. 1995 saari kytkettiin valtakunnan verkkoon.
Sisään päästään erikoisen näköisellä avaimella..	..ja sieltä löytyy varsin krouvia tekoa olevat raput.	Rappujen runko on ylös asti 1 - 2 jalan vahvuista piiluttua parrua.	Seinässä näkyy talvisodan aikana tehdyt, sittemmin umpeen muuratut kolot, joissa ollut 160 kilon trotyylipanos jäi kansalaistottelemattoman viivytyksen vuoksi räjäyttämättä ja majakka säästyi jälkipolville.
Tuohesta tehdystä vesieristyksestä huolimatta rappusten tukirakenteiden seinän puoli on päässyt lahoamaan, joten parrujen uloin metri on uusittu, piilutun sijasta sahaamalla tehdyllä parrulla.	Lähikuva Fresnel-linssistöstä.	Vuonna 1830 valmistunut kuusihuoneinen majakanvartijoiden virkatalo, jota ollaan remontoimassa matkailukäyttöön.	Parikilometrisen saaren keskellä on merenlahdesta kuroutunut makean veden allas.
Muutenkin saaren sisäosissa on rehevää kasvillisuutta, mm. tervaleppäkorpia.	Tupasvilla.	Rannikkotykistön tulenjohtotornista avautuu näköala tervalepikön yli kohti majakkaa..	..joka vankasta rakenteestaan huolimatta näyttää olevan läpinäkyvä.
Vanha ja uusi luotsirakennus, joista jälkimmäinenkin on nykyään pääosin tyhjillään.	Saaren merenpuoleisessa nurkassa kallio on sen verran tiivistä, että sen päällä, kymmenisen metriä merenpinnan yläpuolella on sadeveden muodostamia altaita..	..joiden reunoilla kasvaa voimakasaromiseksi osoittautunutta ruohosipulia.
Meren puolen kalliot ovat komeat.	Illan tullen väki väheni..	..ja lopulta jäimme yksin..	..luotsipaatin kanssa yötä viettämään.
Seuraavan päivän taival kulki kummeleilla merkittyjä väyliä pitkin Brändön länsi-..	..ja Enklingen itäpuolelta..	..Kumlingen länsirannalla sijaitsevaan Remmarhamnin vierassatamaan. Sieltä vuokrasimme polkupyörät..	..ja ajoimme saman tien saaren toiseen päähän laivalaituriin..
..josta yhteysalus kohta lähti aikataulun mukaan kohti Enklingeä, tällä kertaa näköjään ilman matkustajia.	Kumlingen kirkko..	..ja kalliolla seisova tuulimylly.	Toistaiseksi tunnistamaton kumlingelaiskasvi.
Paattisuulin rakentaminen kuuluu vapaan maakunnan vapaiden ihmisten kansalaisoikeuksiin.	Tätä merimerkkiä ei löytynyt merikartan selitysosasta.		Aamuksi tuuli tyyntyi täysin, ja irrotimme taas köydet ennen seitsemää.
Kelin ollessa rauhallinen päätimme jatkaa kohti Kökaria.		Kökarissa olimme jo ennen puolta päivää ja keli oli edelleen niin rauhallinen..	..että jatkoimme saaren ohi länsipuolelta avomerelle. Vettä piisasi kölin alla.
Kökarin eteläpuolella laskimme ankkurin Källskärin itärannalla..	..jossa kiipesimme kalliolle..	..kamerat mukana.	On tilaa, vettä ja taivasta.
		Saaren keskeltä löytyi ruotsalaisen vapaaherra Åkerhielmin 1960-1980-luvuilla rakentama yritys tuoda pala Ateenaa Pohjolaan.	Tervaleppäkorpi on raivattu pihaksi, josta löytyy alppiruusuja..
..krokettikenttä..	..hevoskastanja..	..sormustinkukkia..	..ja näyttääpä vielä viiniköynnöskin sinnittelevän.
Vähän ovat rypäleet vielä pienen näköisiä.	Aurinko paistaa hevoskastanjan läpi.	Saaren länsirannalla on useamman metrin kokoisia lohkareita, joiden välistä kulkeminen vaatii mielikuvitusta.	Kun saarta on kipuiltu muutama tunti edestakaisin ihmetellen Åkerhielmin ja hänen vieraidensa (Reima Pietilä, Tove Jansson..) aikaansaannoksia..
..on hyvä pestä hiet pois.		Källskärin jälkeen pököttelimme takaisin Kökarin pohjoisrannalle. Mitäs tuossa makasiinin rappusilla on..? Onko se... onko se...	ON!!!
On asioita, joita ei kerta kaikkiaan voi jättää tekemättä.			Kökarin kirkko..
..ja vaatimattomampi sen votiivilaivoista.	Oven päällä muistetaan kuningas Kustaa kolmatta, Ruotsin tiedeakatemian ja Tampereen perustajaa.	Komeampi Kökarin kirkon votiivilaivoista.	Aamuauringossa hokasimme vierassataman rannassa vuonna 1947 Uudessakaupungissa valmistuneen, kalanostajien sumppupaattina elämäntyönsä tehneen M/S Sjöbjörnenin, jolla kökarilainen kala vuosikymmenet ajettiin Turun torille ja kauppoihin.
Reissu jatkui kohti Föglöä..	..jossa pitäjän läpi kulkee suojainen veneväylä.	Föglön kirkko näkyy vähän huonosti meretä.	Föglön länsipuolella alkoi vene..
..ja laivaliikenne vilkastua.	Helikopteri pörräsi aikansa Vikingin ympärillä, mutta ei laskeutunut alas asti. Pörräämisen tarkoitus jäi epäselväksi.	Ruuhka-ajan vuoksi päätimme ajaa matalampaa väylää Lemlandin nokan ympäri..	..ja päästää autolautan jatkamaan laivaväylää pitkin kohti Maarianhaminan länsisatamaa.
Ledskärin pooki Lemlandin nokan ulkopuolella.	Vanhempaa ruoppaus-..	..ja laivakalustoa näytillä.	Reissun kaupunkilomapäivä alkoi, kun vedimme köydet kiinni..
..Maarianhaminan itäsatamassa ja lähdimme tutustumaan kaupungin ihmeisiin, kuten..	..maakunnan ainoaan televisioon..	..herra Personin hotellimonopoliin..	..merimoottoreihin..
..sekä riikinkukkoon edestä..	..ja takaa.	Torstaiaamuna lähdettiin hyvissä ajoin kohti Lemströmin kanavaa, jonka kääntösillasta mahduimme ali..	..ennen kuin tuli tasatunti ja silta käännettiin kymmeneksi minuutiksi mahdollistamaan korkeampien paattien läpikulku.
Parin tunnin pököttelyn jälkeen laskimme ankkurin Bomarsundissa..	..ja kävimme Puttes Campingissä taffelpitoisella thailounaalla.	Bomarsundista jatkoimme Prästöön, jonka laivalaituri oli pikku Bellallemme vähän korkea..	..ja Prästön luontopolun jälkeen matka jatkui vastapäivään Uffenanmantereen ympäri.
Lippaa tarvitsi sekä kuski että plotteri, jonka näyttö ei tuntunut pimenemättä kestävän lainkaan suoraa auringonvaloa.	Getan länsipuolella käänsimme nokan etelään kohti Djupvikenin vuonon suuta..	..jonne menimme odottelemaan sopivaa keliä matkan jatkamiseen.	Vuonon perällä oli ankkurissa pari muutakin paattikuntaa, mutta me vedimme keulan suoraan rantaan asti..
..ja kiipesimme kalliolle katselemaan maisemia.	Djupvikenin perällä vietetyn yön jälkeen..	..oli vielä muutama tunti aikaa..	..etsiä kuvakulmia..
..joita vuosi vuodelta korkeammaksi nousevan metsän vuoksi on yhä vaikeampi löytää.	Djupvikenistä on muutaman kilometrin kävelymatka Getabergetille. Eksymisvaaraa ei ole..	..koska reitille on pystytetty riittävässä määrin kummeleita kulkijan avuksi.
Luontopolkukierroksen..	..ja pienen huilin jälkeen..	..tuuli oli pienentynyt sen verran, että nostimme ankkurit..	..ja ajoimme vuonon matalan länsi-..
..ja jyrkän itärannan välistä..	..ulos merelle..	..ja reilun 10 mailin päästä Bussenin matalan jälkeen oli aika ottaa suora suunta kohti Porin majakkaa. Plotteri ennusti sinne saavuttavan 12 tunnin kuluttua..	..mutta kun meri oli tyyni, niin mikäs oli pökötellessä. Ainoa näkyviin saatu kiinteä objekti Bussenin ja Tahkoluodon välillä oli Rauman ulkopuolella silakkaa vetämässä ollut troolaripari.
Tunti tunnilta matka taittui..	..ja lopulta oltiin Porin majakalla..	..josta oli enää lyhyt matka kotirantaan. Perillä oltiin tasan 16 tuntia sen jälkeen, kun ankkuri oli nostettu Djupvikenin pohjukassa.	Matkareitti Enskeristä Porin majakalle. Yöpymispaikat Kylmäpihlaja Raumalla, Isokari Kustavissa, Remmarhamn Kumlingessa, Sandviken Kökarissa, Österhamn Maarianhaminassa ja Djupviken Getassa (sekä viimeisenä yönä Selkämeri). Onnistunut reissu.